Radio for education

I have been visiting here in Cambodia several local radio Krusa-FM listeners. Being able to go to ordinary citizen's homes is a priviledge. There are surprises...
- city houses are big, with a huge frontyard, tall buildings, white tile floors that require constant maintanance and cleaning
- Buddhist families have altar in the house
- everybody is hospitable: water, tea, sweet Cambodian oranges (kuvassa), even complete meals have been offered
- some listeners give bananas and mangos to take home
- usually furniture is made of wood
- sometimes there is no furniture, and we sit on the white floor

The conclusion from meeting these listeners is that Krusa-FM educates them in way that no other Phnom Penh radio station do. Its health, social and family programs contain useful information for families. One family calls the station to be parenting the family via programs. One listener told that she informs other people in the community about what she learnt and recommends them to listen too.

SIttenkin Phnom Penh!

Tänään vakuutuin siitä että olen Kanbodzan. Heti aamusta yritin ottaa radioaseman leipeillä rouvasihmisistä valokuvia. Monet pyörittivät kielteisesti päätään, kunnes huomasin kulmalla seisovan harmaatukkaisen rouvan kampailevan hiuksiaan. Hän oli valmistautumassa kuvaan! Naiset eivät halua heitä kuvattavan koska haluavat näyttää kauniilta.

Sain yhden kuvan mutta päätin: opettelen sanomaan khmeriksi edes: Hyvää päivää. Olen Suomesta. Nimeni on Eila. Saisinko ottaa valokuvan? Viimeistä lausetta en osaa vielä mutta kolmella ensimmäisellä on heltinyt muutamia lähikuvia.

Liikenne. Olen Phnom Penhissä. Autoja, mopoja, ihmisiä ja joskus kotieläimiä pölyisessä liikenteessä. Ilma on harmaana hiekasta. Monet kaupungin teistä eivät ole asfaltoituja, ja hiekka pölisee. Joitakin teitä korjataan osittain, mikä taas synnyttää valtavat liikenneruuhkat, kuten näissä kuvissa.

Illalla perheradiotuottajien Som Channin ja Pharyn kanssa vierailimme turvakodissa. Turvakodin hoitajat kuuntelevat perheradiota koska se tukee heitä heidän kasvatustehtävässään. Turvakodissa 'Rescue' on noin 350 eri-ikäistä 0-18 -vuotiasta lasta ja nuorta. He ovat jostain syystä menettäneet vanhempansa. Nyt heillä on useita äitejä ja sisaruksia - yhdessä huoneessa yhtä kasvattajaa kohti on 10 lasta tai nuorta. Alimmassa kuvassa pojat tekevät läksyjä sänkyjensä vieressä. Sydämeni murtui.

Siis laskeuduinkohan sittenkään Phnom Penhiin

USA vai Kambodza?

Domino's pizzaa, isoja kauppakeskuksia, Valentine-päivän mainoksia ja lahjatarjouksia, kiiltävää pintaa, hygieenisiä, hyvin ilmastoituja tiloja. Krusa-FMn perustaja Samouen Robledonsa kanssa vei minut uuteen Domino-pizzeriaan ystäviensä kanssa. Pitkät jonot kertovat suosiosta. Viime sunnuntaista, avajaisten jälkeisestä päivästä lähtien, kaikki pizzat on saatu puoleenhintaan. Tilasimme Hawaijin, merellisen ja kasvispizzan. Valotaululta voi seurata informaatiota pizzan kulusta uuniin - ja uunista pöytään. Asiakas tietää tarkalleen kuinka monen minuutin kuluttua pizza lepää hänen edessään.

Pöytäkeskustelussa vilisi englannin, tagalogin ja khmerin sanoja.  Välillä ystävät esittivät kymmenen vuotta vanhoja Nokioitaan - ne ovat vieläkin hyvin perusviestintään, vaikka niillä ei internettiin pääse. Niihin voi vielä ostaa sirukortteja. Keski-ikäiset vielä käyttävät niitä sivussa. Nuoret sen sijaan ovat yksinomaan netissä kännyköittensä kanssa...ihan samoja trendejä kuin Euroopassa - FB menettämässä suosiotaan instagrammin ja pininterestin suosion kasvaessa.

CITIZEN JOURNALISM IN BALI

In Indonesia, citizen journalism is growing. One example is Bali, and its community block 'balebengong.net'. It has 350 registered users and almost 20,000 followers.  Residents talk about various issues in their block, such as health, poverty, HIV/AIDS, education and infrastructure.

In order to participate, the citizens need to learn to write on the block, they need to learn to express their concerns and share experiences and thoughts. Since Indonesia is oral culture, best way of conveying problems is via stories. But to learn to participate via online media, organisations in Bali are arranging bimonthly workshops for locals.

As a result of this community block, citizens see positive things happening in their neighbourhood. One example share in the conference was a story of a father who made suicide since he could not afford to send his daughter for school. The news of his suicide spread in Internet and Twitter. People started collecting money to get the girl to school, and she was able to go to school as a result of community benevolence.

WEIBO JA TWITTER VERTAILUA

 

AMIC konferenssissa käsiteltiin paitsi Indonesian mediaa, muidenkin Aasian maiden mediatilannetta. Eräs mielenkiintoisia aiheita oli SinaWeibon ja Twitterin vertailu. Kiinahan sulku Twitterin vuonna 2009, jonka jälkeen luotiin Weibo, kiinalaisten omaksi Twitteriksi. SinaWeibo on maailman 27. Suosituin websivusto, jolla on 500 miljoonaa käyttäjää. Sen suuruudesta kertoo myös se. että päivittäin Weiboon postataan 100 miljoonaa mikroblogia, kun taas Twitteriin vastaavasti viisinkertainen määrä eli 500 miljoonaa.

Kiinalaisten mukaan Weibo on Twitteriä kehittyneempi ja monimutkaisempi; SinaWeibo ryhmittelee seuraajat, ja filteroi informaatiota. SinaWeibo tarjoaa bonusta ahkerille käyttäjille.  Weibolla on myös erityisiä palveluita (interface) laitosten käyttäjille.

Mikroblogit ovat erityisen arvokkaista kiinalaisille koska he voivat tuottaa niihin sisältöjä ja ne ovat reaaliaikaisten uutisten lähde. Käyttäjät saavat osallistua yhteiskunnallisiin asioihin ja saavat informaatiota usealta eri näkökulmalta.

MUTTA. Tiivis internetissä olo tuo ongelmia – Aasiassa myös puhutaan internet –riippuvuudesta. Joka kuudes kiinalainen on internet-riippuvainen. Tutkimukset ovat osoittaneet oireiksi sen että internet-riippuvaisen henkilön tuottavuus vähenee, eikä hän välitä siitä, hän ei voi kontrolloida internetin käyttöään. Internet-riippuvainen kokee olevansa ahdistunut ja hukassa.

AMIC TELEVISION TOPICS

AMIC conference had also presentations on television scene in Indonesia and China.

Television is the most referred medium in Indonesia, due to long history of PALAPA satellite project, which facilitated even the most remote areas of Indonesia have good television signal. Indonesians spend an average of five hours watching television. The positive thing about television is that it is family occupation, unlike Internet. Families watch together, and parents are involved in their children’s watching television.

One example of good cartooon is Malaysian produced 'Upin and Ipin', (Upin in the tv screen shot is the one with a little bit of hair on top). It is slow pace cartoon, which includes also teachings for children. Very cute in my opinion, reminds me of Finnish Moomi's in style. 

Some trends in Indonesian television include that male dominate the screen; there is more male than female presenters on screen. Another trend is that the programs show affiliation with Islam. From 1980 to 2000, showing affiliation has increased from 27% to 68%.

The biggest gap in Indonesian television programs is that there is very little content for teens and preteens.

 China television was dealt in several presentations. There is difference between Shanghai and Beijing television culture. Shanghai is multicultural, postmodern with international media standard; while Beijing is traditional.

INDONESIAN INTERNET USAGE

Since this year's AMIC conference was in Yogyakarta, Indonesia, there were several presentations about Indonesian media. One of the key issues was the Internet. Internet usage is driven by youth. Several studies pointed out that young people, are eager users of Internet; they find, use and share information, entertainment, lifestyle and sports stories via Internet and social media.

They trust online media a lot, so much so that when asked, how did Michael Jackson die – they believe the false story created by online media, and not the real story delivered by the news wires.

Even though young people use and share information, they do neither analyse the content, nor produce the content. However, producing the content is seen as participatory, and bringing development.

Indonesia is going to have elections next year, therefore, young people are asked about their political participation. As of now, studies show that using online media does not increase young people’s participation to politics.