Rohkaisun kärjellä

Tämänkertainen visiitti Kambodzaan palvelee kahta asiaa: 1) tutkimustulosten läpkäynti Krusa-radioaseman henkilökunnan kanssa 2) perhetyöhön perehtyminen.

Saavuin eilisiltana kauniiseen auringonlaskuun. Siinä vaiheessa kuin astuin ulos lentoasemalta, olikin jo pimeää. Liikenne, mopot, autot, tuktukit ja ihmiset surrasivat ympärilläni. Ota kyytiä, pääset halvalla.

Määrätietoisesti kuljin kadulle odottamaan PassAppilla tilattua taksia. Odotin, odotin, näin taksin pallukan lähestyvän. Mutta sitten pallukka appsissa kääntyi väärään suuntaan. En jaksaisi kävellä matkatavaroiden kanssa niin kauaksi. Luovutin.

Marssin takaisin lentoaseman eteen. Suostuin ottamaan lentokenttätaksin. Rentoutuneena istuin takapenkillä ihanan viileässä ilmastoidussa taksissa. Kunnes, tajusin jälleen kerran että taxi ei tajua minne olen menossa. Ajamme tuntemani ruokakaupan ohi. Siinä vaiheessa vedin kännykkäni ja sen karttapalvelun esiin. Näytin taksille missä mennään. Neuvoin että seuraa sinistä pallukkaa niin tiedät missä mennään.

Kiitos Google Mapsin, Adamsien asunto löytyi. Kehoitin taksia ostamaan kännykän. Hän sanoi että liian kallis -ei varaa 500 dollariin. Mutta tänään kuulin Ly Monyralta että halvimmat kännykät maksavat 100 dollaria.

Apostolien tunnustusta khmerin aakkosilla

Bye

This camplife will end soon. Sleeping has been good considering that I have slept in a bunk bed in a small room, shared with two other persons. We have been 400 people here in a small, modest vicinity but all has went well. Numerous contact cards have been exchanged. Many English dialects have been learnt. My favorite off-time activity has consisted of either speaking to other Finns or walking along the straight paths of Dutch countryside, or hanging upside down from children’s bars at the playground.

 I learnt about Dutch food that scholate little pieces are spread on top of the toast. And there is a good cookie, round one with filling in, called 'wafer'. Bye bye Holland, these days have taught me to understand, to some extent, my good friends with Dutch background.

Johan on markkinat

Tänään meillä oli porukkatapaaminen febciläisten kanssa - Kenneth Bangaloresta, Erich Los Angelesista, Suma Bangaloresta, Julie Jakartasta, Samuel Jakartasta, Sansarmaa Ulaanbaatarista ja Firoz Delhistä. Minä otan kuvaa.

Työkavereiden tapaamisen lisäksi tänään konferenssissa on esitelty jos jonkinlaisia laitteita audiosisällön tuottamiseen ja jakeluun. Kenties erikoisin löytö oli Megavoice - niminen audiolaite, joka toimii senkin jälkeen kun kuormaaja on ajanut sen päältä kahdesti. Suosittuja laitteita ovat kaikenlaiset aurinkopaneeleilla varustetut valot ja audiolaitteet. Lisäksi esiteltiin aurinkopaneelilla ladattava videolaite jossa on myös AM FM radio nauhoitusmahdollisuuksineen. Kehitysmaissa sähkönsaanti ei ole varmaa, mutta auringon saanti on.

Kulturellisesti kaikkein mielenkiintoisin esitys käsitti lyhytvideoita, joita oli valmistettu käyttäen hyväksi etnotaidetta - videoissa käytetyt hahmot ovat kunkin kulttuurin luomia - esim. wayang-nukkeja (suosittuja Malesiassa ja Indonesiassa), tai manga-piirroshahmoja (suosittu Burmassa). Kaikki videoesitykset tehdään yhteistyössä kulturellisten ryhmien kanssa. Internetissä näitä esityksiä löytyy sivustolta indigitube.tv tai kännykkäsovelluksesta nimellä kolo.

Toisaalta halutaan olla kulturellisesti orientoituneita, mutta toisaalta tuotetaan paljon myös käännettyä materiaalia, ja kehitetään ohjelmia joiden avulla on helppo suorittaa käännöksiä. Itse, kuin myös useimmat febcin työkaverini (ainakin toivon niin :-)), kuuluvat kulttuurellisesti havahtuneeseen ryhmään.

Meaningfulness

One of the best realisations today was that of meaningfulness. When designing communications, there are three aspects necessary to pay attention to: message content, art form and media.
All these three need to be meaningful for the community. Research reveals what kinds of meanings a community has. Observing the community, you learn their cultural art forms. And finally, by observing, you find out what media they are using.

For me, the message and media have are very familiar. Art form, however, is not that familiar. Especially thinking of minority populations, in the rural areas, for them the art form is important - instruments, dances, outfits, movements, pictures etc. One session shared an example of a community who took off with Christianity once they realised that they can sing Easter songs using their traditional instruments and musical style.

This couple here in Holland country side was on their traditional horse ride.

Mediamaailmasta

Vaikuttaa siltä että videomaailma keihtoo ihmisiä monella tapaa. Eilen digikonferenssin työpajat esittivät aikaansaannoksiaan. Esityksissä oli monia lyhytvideioita, ihan muutaman minuutin pituisia, tehty joko ammattimaisella kameralla tai kännykällä. Lyhyet animaatiot olivat kaikkein hauskimpia - esimerkikis tuoli formulakilpailu, tai animaatio paperista tehdystä sammakosta, tai kertomus Nooasta valaskalan vatsassa. Animaatiot ovat kaikkein kiitollsimpia monikulttuuurisessa ympäristössä - niiden yksinkertaistettu viesti tulee ymmärretyksi tarvitsematta käyttää kieltä.

Mediatutkijana haastattelen eri kulttuuriesta tulleita ihmisiä, ja niin se vain on että usein kuulen saman terndin - maaseudulla median käyttö on erilaista kuin kaupungissa. Maaseudulla perinteet hallitsevat, mutta kaupungissa ollaan valmiimpia kokeilemaan uusia asioita. Mobiiliteknologian lisääntyminen maaseudulla yllättää, se on aina yleisempää kuin luulen.

Kävimme paikallisessa kirkossa - ranskalainen, amerikkalaisia, uzbekistanilainen ja tatarstanilainen minun lisäkseni. Kun näin ryhmän, ajattelin ensin että emme varmasti ehdi kävellä puolessa tunnissa 3 kilometrin matkaan, varsinkaan kun joillakin oli pikkukengät jalassa. Suoran tien ansiosta kaikki pääsimme kirkkoon, toiset myöhemmin kuin toiset, mutta kaikki ehdimme. Jumalanpalvelus ja kirkko muistuti hyvin paljon suomalaista, jopa lopussa nautittavine kirkkokahveineen. Hollanninkielisestä saarnasta ymmärsin kaksi sanaa - Jeesus ja Tuomas.

Learning curve down

Today it is Saturday. Sharing a room with two other people like during a camp is tiring. Every night at 11 pm I climb to my bunk bed, second from the floor. The other roommate is always sleeping, the other one usually watches a movie on her laptop.
My private space includes a forehead flashlight, a book and a bottle of water. Usually the phone too, but sometimes I need to live to be charged into my laptop.

I have missed Patrick many times for laptop maintanance. Fortunately, there is always someone who knows the secrets of MacBook Air. I have learnt to log in and out from my laptop! Also learn to go to network preferences :-).

I knew community life would be hard after a long period of time not having it. But, after this, home feels so good. Also, the fast internet will be good. Meanwhile, here in Holland, I have five more days to enjoy the spring!

Digitaalista palapeliä

Tänään opin paljon asioita. Niin paljon että en muista. Ymmärrän että digitaalisen median käytössä on monta osa-aluetta, ja jokainen palanen loksahtaa paikalleen kuin palapelissä. Siksi yhteistyö, verkostoituminen on erittäin tärkeää nykymaailmassa. Yksin et voi millään hallita kaikkia digitaalisen osaamisen osa-alueita. Ja jos aiot jatkaa media-alalla, sinun täytyy valita sopivat leikkikaverit itsellesi, ja kysyä 'ootsä mun kaa'.

Nyt ymmärrän mitä osasia tähän digitaaliseen palapeliin tarvitaan, ja sitten osaa vaatia ja valita niitä joita tarvitsen. Kambodzalaisen Pagnanin, IT-työntekijän Krusa-FM radioasemalta, kokemus oli sama kuin minun (viimeisenä kuvassa oikealla). Hän on ollut mukana mobiilisovellus -ryhmässä. Hän tuli oppimaan mobiilisovelluksista, eli mobiiliapplikaatioista. Hän sanoi samaa, että nyt hän tietää mitä pyytää esim. jonkun firman tekemään jos Krusa-FM haluaa tulevaisuudessa haluaa mobiilisovelluksen. Mutta ensin pitää saada khmerinkielinen webbisivu pystyyn, ja sitten vasta alkaa miettiä millaista mobiilisovellusta tarvitsisi. Mobiilisovelluskaan ei ole itseisarvo, vaan sillä tulee olla merkitys. Samoin webbisivulla, sen sisältö on tärkein.

Mitä siis digitaaliseen työkalupakkiin kuuluu? Webbisivu, jossa voi olla kulttuuriin sopivaa sisältöä, mahdollisuus käyttäjien tuottamaan sisältöön, sopivaa audio-, kuva-, ja videomateriaalia kenties, yhteystiedot, partnereiden logot. Webbisivu on optimoitu hakukoneita ajatellen. Webbisivua päivitetään sopivasti. Siihen voi lisätä kenties pelejä. Ja kannattaa linkittää muihin sosiaalisen kanaviin.

Parasta päivässä on se että illallisen klo 19n jälkeen on vapaata, jolloin ehdin kävellä konferenssipaikasta läheiseen Zellheimin pikkukaupunkiin.