Radio for education

I have been visiting here in Cambodia several local radio Krusa-FM listeners. Being able to go to ordinary citizen's homes is a priviledge. There are surprises...
- city houses are big, with a huge frontyard, tall buildings, white tile floors that require constant maintanance and cleaning
- Buddhist families have altar in the house
- everybody is hospitable: water, tea, sweet Cambodian oranges (kuvassa), even complete meals have been offered
- some listeners give bananas and mangos to take home
- usually furniture is made of wood
- sometimes there is no furniture, and we sit on the white floor

The conclusion from meeting these listeners is that Krusa-FM educates them in way that no other Phnom Penh radio station do. Its health, social and family programs contain useful information for families. One family calls the station to be parenting the family via programs. One listener told that she informs other people in the community about what she learnt and recommends them to listen too.

SIttenkin Phnom Penh!

Tänään vakuutuin siitä että olen Kanbodzan. Heti aamusta yritin ottaa radioaseman leipeillä rouvasihmisistä valokuvia. Monet pyörittivät kielteisesti päätään, kunnes huomasin kulmalla seisovan harmaatukkaisen rouvan kampailevan hiuksiaan. Hän oli valmistautumassa kuvaan! Naiset eivät halua heitä kuvattavan koska haluavat näyttää kauniilta.

Sain yhden kuvan mutta päätin: opettelen sanomaan khmeriksi edes: Hyvää päivää. Olen Suomesta. Nimeni on Eila. Saisinko ottaa valokuvan? Viimeistä lausetta en osaa vielä mutta kolmella ensimmäisellä on heltinyt muutamia lähikuvia.

Liikenne. Olen Phnom Penhissä. Autoja, mopoja, ihmisiä ja joskus kotieläimiä pölyisessä liikenteessä. Ilma on harmaana hiekasta. Monet kaupungin teistä eivät ole asfaltoituja, ja hiekka pölisee. Joitakin teitä korjataan osittain, mikä taas synnyttää valtavat liikenneruuhkat, kuten näissä kuvissa.

Illalla perheradiotuottajien Som Channin ja Pharyn kanssa vierailimme turvakodissa. Turvakodin hoitajat kuuntelevat perheradiota koska se tukee heitä heidän kasvatustehtävässään. Turvakodissa 'Rescue' on noin 350 eri-ikäistä 0-18 -vuotiasta lasta ja nuorta. He ovat jostain syystä menettäneet vanhempansa. Nyt heillä on useita äitejä ja sisaruksia - yhdessä huoneessa yhtä kasvattajaa kohti on 10 lasta tai nuorta. Alimmassa kuvassa pojat tekevät läksyjä sänkyjensä vieressä. Sydämeni murtui.

Siis laskeuduinkohan sittenkään Phnom Penhiin

USA vai Kambodza?

Domino's pizzaa, isoja kauppakeskuksia, Valentine-päivän mainoksia ja lahjatarjouksia, kiiltävää pintaa, hygieenisiä, hyvin ilmastoituja tiloja. Krusa-FMn perustaja Samouen Robledonsa kanssa vei minut uuteen Domino-pizzeriaan ystäviensä kanssa. Pitkät jonot kertovat suosiosta. Viime sunnuntaista, avajaisten jälkeisestä päivästä lähtien, kaikki pizzat on saatu puoleenhintaan. Tilasimme Hawaijin, merellisen ja kasvispizzan. Valotaululta voi seurata informaatiota pizzan kulusta uuniin - ja uunista pöytään. Asiakas tietää tarkalleen kuinka monen minuutin kuluttua pizza lepää hänen edessään.

Pöytäkeskustelussa vilisi englannin, tagalogin ja khmerin sanoja.  Välillä ystävät esittivät kymmenen vuotta vanhoja Nokioitaan - ne ovat vieläkin hyvin perusviestintään, vaikka niillä ei internettiin pääse. Niihin voi vielä ostaa sirukortteja. Keski-ikäiset vielä käyttävät niitä sivussa. Nuoret sen sijaan ovat yksinomaan netissä kännyköittensä kanssa...ihan samoja trendejä kuin Euroopassa - FB menettämässä suosiotaan instagrammin ja pininterestin suosion kasvaessa.