Bye

This camplife will end soon. Sleeping has been good considering that I have slept in a bunk bed in a small room, shared with two other persons. We have been 400 people here in a small, modest vicinity but all has went well. Numerous contact cards have been exchanged. Many English dialects have been learnt. My favorite off-time activity has consisted of either speaking to other Finns or walking along the straight paths of Dutch countryside, or hanging upside down from children’s bars at the playground.

 I learnt about Dutch food that scholate little pieces are spread on top of the toast. And there is a good cookie, round one with filling in, called 'wafer'. Bye bye Holland, these days have taught me to understand, to some extent, my good friends with Dutch background.

Johan on markkinat

Tänään meillä oli porukkatapaaminen febciläisten kanssa - Kenneth Bangaloresta, Erich Los Angelesista, Suma Bangaloresta, Julie Jakartasta, Samuel Jakartasta, Sansarmaa Ulaanbaatarista ja Firoz Delhistä. Minä otan kuvaa.

Työkavereiden tapaamisen lisäksi tänään konferenssissa on esitelty jos jonkinlaisia laitteita audiosisällön tuottamiseen ja jakeluun. Kenties erikoisin löytö oli Megavoice - niminen audiolaite, joka toimii senkin jälkeen kun kuormaaja on ajanut sen päältä kahdesti. Suosittuja laitteita ovat kaikenlaiset aurinkopaneeleilla varustetut valot ja audiolaitteet. Lisäksi esiteltiin aurinkopaneelilla ladattava videolaite jossa on myös AM FM radio nauhoitusmahdollisuuksineen. Kehitysmaissa sähkönsaanti ei ole varmaa, mutta auringon saanti on.

Kulturellisesti kaikkein mielenkiintoisin esitys käsitti lyhytvideoita, joita oli valmistettu käyttäen hyväksi etnotaidetta - videoissa käytetyt hahmot ovat kunkin kulttuurin luomia - esim. wayang-nukkeja (suosittuja Malesiassa ja Indonesiassa), tai manga-piirroshahmoja (suosittu Burmassa). Kaikki videoesitykset tehdään yhteistyössä kulturellisten ryhmien kanssa. Internetissä näitä esityksiä löytyy sivustolta indigitube.tv tai kännykkäsovelluksesta nimellä kolo.

Toisaalta halutaan olla kulturellisesti orientoituneita, mutta toisaalta tuotetaan paljon myös käännettyä materiaalia, ja kehitetään ohjelmia joiden avulla on helppo suorittaa käännöksiä. Itse, kuin myös useimmat febcin työkaverini (ainakin toivon niin :-)), kuuluvat kulttuurellisesti havahtuneeseen ryhmään.

Meaningfulness

One of the best realisations today was that of meaningfulness. When designing communications, there are three aspects necessary to pay attention to: message content, art form and media.
All these three need to be meaningful for the community. Research reveals what kinds of meanings a community has. Observing the community, you learn their cultural art forms. And finally, by observing, you find out what media they are using.

For me, the message and media have are very familiar. Art form, however, is not that familiar. Especially thinking of minority populations, in the rural areas, for them the art form is important - instruments, dances, outfits, movements, pictures etc. One session shared an example of a community who took off with Christianity once they realised that they can sing Easter songs using their traditional instruments and musical style.

This couple here in Holland country side was on their traditional horse ride.

Mediamaailmasta

Vaikuttaa siltä että videomaailma keihtoo ihmisiä monella tapaa. Eilen digikonferenssin työpajat esittivät aikaansaannoksiaan. Esityksissä oli monia lyhytvideioita, ihan muutaman minuutin pituisia, tehty joko ammattimaisella kameralla tai kännykällä. Lyhyet animaatiot olivat kaikkein hauskimpia - esimerkikis tuoli formulakilpailu, tai animaatio paperista tehdystä sammakosta, tai kertomus Nooasta valaskalan vatsassa. Animaatiot ovat kaikkein kiitollsimpia monikulttuuurisessa ympäristössä - niiden yksinkertaistettu viesti tulee ymmärretyksi tarvitsematta käyttää kieltä.

Mediatutkijana haastattelen eri kulttuuriesta tulleita ihmisiä, ja niin se vain on että usein kuulen saman terndin - maaseudulla median käyttö on erilaista kuin kaupungissa. Maaseudulla perinteet hallitsevat, mutta kaupungissa ollaan valmiimpia kokeilemaan uusia asioita. Mobiiliteknologian lisääntyminen maaseudulla yllättää, se on aina yleisempää kuin luulen.

Kävimme paikallisessa kirkossa - ranskalainen, amerikkalaisia, uzbekistanilainen ja tatarstanilainen minun lisäkseni. Kun näin ryhmän, ajattelin ensin että emme varmasti ehdi kävellä puolessa tunnissa 3 kilometrin matkaan, varsinkaan kun joillakin oli pikkukengät jalassa. Suoran tien ansiosta kaikki pääsimme kirkkoon, toiset myöhemmin kuin toiset, mutta kaikki ehdimme. Jumalanpalvelus ja kirkko muistuti hyvin paljon suomalaista, jopa lopussa nautittavine kirkkokahveineen. Hollanninkielisestä saarnasta ymmärsin kaksi sanaa - Jeesus ja Tuomas.

Learning curve down

Today it is Saturday. Sharing a room with two other people like during a camp is tiring. Every night at 11 pm I climb to my bunk bed, second from the floor. The other roommate is always sleeping, the other one usually watches a movie on her laptop.
My private space includes a forehead flashlight, a book and a bottle of water. Usually the phone too, but sometimes I need to live to be charged into my laptop.

I have missed Patrick many times for laptop maintanance. Fortunately, there is always someone who knows the secrets of MacBook Air. I have learnt to log in and out from my laptop! Also learn to go to network preferences :-).

I knew community life would be hard after a long period of time not having it. But, after this, home feels so good. Also, the fast internet will be good. Meanwhile, here in Holland, I have five more days to enjoy the spring!

Digitaalista palapeliä

Tänään opin paljon asioita. Niin paljon että en muista. Ymmärrän että digitaalisen median käytössä on monta osa-aluetta, ja jokainen palanen loksahtaa paikalleen kuin palapelissä. Siksi yhteistyö, verkostoituminen on erittäin tärkeää nykymaailmassa. Yksin et voi millään hallita kaikkia digitaalisen osaamisen osa-alueita. Ja jos aiot jatkaa media-alalla, sinun täytyy valita sopivat leikkikaverit itsellesi, ja kysyä 'ootsä mun kaa'.

Nyt ymmärrän mitä osasia tähän digitaaliseen palapeliin tarvitaan, ja sitten osaa vaatia ja valita niitä joita tarvitsen. Kambodzalaisen Pagnanin, IT-työntekijän Krusa-FM radioasemalta, kokemus oli sama kuin minun (viimeisenä kuvassa oikealla). Hän on ollut mukana mobiilisovellus -ryhmässä. Hän tuli oppimaan mobiilisovelluksista, eli mobiiliapplikaatioista. Hän sanoi samaa, että nyt hän tietää mitä pyytää esim. jonkun firman tekemään jos Krusa-FM haluaa tulevaisuudessa haluaa mobiilisovelluksen. Mutta ensin pitää saada khmerinkielinen webbisivu pystyyn, ja sitten vasta alkaa miettiä millaista mobiilisovellusta tarvitsisi. Mobiilisovelluskaan ei ole itseisarvo, vaan sillä tulee olla merkitys. Samoin webbisivulla, sen sisältö on tärkein.

Mitä siis digitaaliseen työkalupakkiin kuuluu? Webbisivu, jossa voi olla kulttuuriin sopivaa sisältöä, mahdollisuus käyttäjien tuottamaan sisältöön, sopivaa audio-, kuva-, ja videomateriaalia kenties, yhteystiedot, partnereiden logot. Webbisivu on optimoitu hakukoneita ajatellen. Webbisivua päivitetään sopivasti. Siihen voi lisätä kenties pelejä. Ja kannattaa linkittää muihin sosiaalisen kanaviin.

Parasta päivässä on se että illallisen klo 19n jälkeen on vapaata, jolloin ehdin kävellä konferenssipaikasta läheiseen Zellheimin pikkukaupunkiin.

Zellhem, Holland

 I have been to Holland before, but this is my first time in country side. You can smell the barns and animals, cute ponies watching at you from the field.
The vastness and openness fascinates me. Reminds me of Almira with wheat farms in Washington state. Once you go for a walk, you just close your eyes and walk and walk as long as you hear a bicycle coming and then jump off the road.

This is digital media conference. You can choose from different tracks. Some people make mobile applications, some short videos, some radio programs, some making websites, some learn digital archiving. Me - I am here partly to evaluate if this kind of event is good for my Asian colleagues as a learning environment. The good thing about this kind of event is that you learn in workshops, and learn about different cultures. I feel like my favorite nationality (out of Westerners) here is Irish. I wonder is it because of my family name Murphy. But Irish seem smart, thinking people, and it is easy to get along with them.

Of course, I spend time with Asians too. Today I said to my Mongolian friend Stella that when I spend time with her, I feel like I am either in Finland or in Mongolia.

Uutta oppimassa

Kansainväliset mediakonferenssit on hauskoja siksi että oppii mitä on Suomen rajojen ulkopuolella. Työryhmäni irlantilainen vetäjä kysyi olettko kuulleet TED talkista. Kaikki 15 ryhmäläistäni tiesi mutta minä en. TED talkeja löytyy YouTubesta, ja niissä käsitellään digitaalista mediaa. Sitä miten maailma muuttuu ja meidän tulisi nykyistä enemmän tehdä yhteistyötä, olla kollektiivisia. Sehän onki aasialaisille helppoa mutta ei länsimaalaiselle.

Muita trendikkäitä nimiä vilisi kuten läpinäkyvyys, luottamus, yhteistyö, jakaminen. Internetissä kun on helppoa jakaa videoita, kuvia, audiotiedostoja. Vetäjämme näytti videon svengaavista häistä jossa morsian kaasoinen tuli jammaten alttarille, ja sulhanen heitti siinä hänen edessään kuperkeikan häävieraiden iloksi. Siitä videosta on kuulemma tullut hitti internetin YouTubissa, ja monista samantapaisista.

Koska jakaminen on niin helppoa, niin siihen on tehty CC eli creative commons. Sivusto (creativecommons.org) tarjoaa mahdollisuuden merkitä internettiin tuottamasi sisältö niin että sitä on lupa jakaa.

Hollannin maaseutu on kaunis ja tuoksuu hurmaavasti navetalle ja lannalle! Maalaistalot ovat hyvin siistejä kuten alla.

Kukkakimppujen maa

Bangkokissa saat kukkakimpun halvalla. Komeannäköinenkin puketti maksaa vain 10-15 euroa. Thaimaan maanviljelijöitä aikanaan kiellettiin viljelemästä opiumia. Tilalle tuli kukkien kasvatus. Thaimaasta viedään kukkakimppuja ympäri Aasiaa, aina Singaporeen asti.
Thaimaalla on oma orkidealajikkeensa. Kuvissa esiintyvä violetinvärinen leveähkökukkainen on thaimaalainen orkidea.

Ystävänpäivän odotus näkyy katukuvissa. Punaisia sydämiä, nalleja ja nauhoja ripustetaan myymälöihin. Kristilliset radiotoimittajat muistuttavat kuulijoitaan ylhäältä tulevasta rakkaudesta. Thaimaalaisille rakkauden tarve, ja hyväksytyksi tulemisen tarve ovat ihan yhtä tärkeitä kuin suomalaisille.

Exercise

One of the challenges for me in travelling is not being able to do my usual exercise. Of course, there is no snow is Bangkok, so I can not ski. Next door hotel top floor has a swimming pool, and I could use it by 100 bath - but no time to do that. Today, after ten days of no exercise, I went running before it got dark.

At first I ran in streets near Sky train. But as people got out from their work, the traffic got busier. I found a silent street near my guest house. No shops, only every now and then people came to their houses, opened the locked iron gates and disappeared with their motorbikes and shopping bags into the carage, which is the lowest floor in the block of flat house. A little similar arrangement as in Phnom Penh row houses, the first floor opens to carage.

Cats were observing my running back and forth, ignoring me. Until I took my phone to get a picture of them. Barely made it; I was able to capture only this one - there is more cats behind the gate :-).

Junailua

Tiimini kanssa kävimme tänään junalla kirkossa. Kirkko oli monikansallinen, joten maailman valtakielellä operoitiin. Pastori oli usalainen, ja laulut samoin. Ensimmäinen jumalanpalvelus on klo 9.30 ja toinen alkaa klo 11. Molemmissa kirkko on täynnä pääasiassa keski-ikäistä, nuorta väkeä. Saarna käsitteli Miikan kirjaa. Kirkossa on meneillään pienten profeettojen tutkimuskokonaisuus. Useimmilla oli painettu kirjaraamattu mukanaan, vain muutamilla kännykkäraamattu.

Matkustaminen Bangkokissa taivasjunalla, SkyTrain'illä on helppoa. Samanlaista kuin missä tahansa kaupungissa. Bangkokissa on maanalainenkin, mutta minä viihdyn kadun yläpuolella kulkevassa junassa, koska sieltä näkee maisemia. Vaihtorahaa lippuautomaatti ei anna, vaan pitää olla tasaraha. Matkustajat ovat hiljaisia, ja nuoret kuuntelevat jotain kännyköistään. Vaunu on siisti, samoin kuin asemat. Tänään Bangkokin ilma ei ollut kovin kirkas, vaikka aurinko paistoi. Suuressa kaupungissa suuret saasteet.

Saphan Khwai area

Walk at the Bangkok street is interesting. The culture is present there, easily ready for anybody to observe. Behind the sunglasses it is easier to watch what is happening around. Only me saying 'Khop kun kha' in Finnish dialect, prompts the shopkeepers ask where I am from.

One shopkeeper was offering me to buy a 1000 bath i-mobile cellphone. It was small, like old fashioned Nokia, however, it had camera, radio and bluetooth connection. I asked what other similar phones you have - he showed me Samsung and red little Nokia. The latter one I had seen in Phnom Penh, a listener of a family radio station was listening to radio via that phone.  Later, along the street I saw another person using a bigger i-mobile - it looked like a big iphone.

Bangkok has a skytrain called BTS. It runs above the streets, like LTR in Manila. I went to day to check how to get in. Looks easy, just like in Europe. You press the end station on screen, and the machine lets you know the cost. Tomorrow I will use it to go to a local church here.

People at the street were selling all kinds of food, such as fruits cut in pieces, round donut like things been fried, or fish or chicken cooked on grill. All thai food smells really good. Bananas can be cooked many ways - baked on grill, or fried in oil in pieces.

Härveleitä

Aasian mediakonferenssi upeassa hotellissa päättyi tänään. Hotellissa oli hyvä suomalainen sauna, höyryhuone ja uima-allas. Ehdin muutaman kerran niissä käydä, ja tutustuttaa australialaisen rouvan ja kambodzalaisen Krusa-radioaseman johtajan, Sophearyn saunaan. Sopheary on tulossa Suomeen, Raumalle, kesäkuussa Sansan mediapäiville, joten päätin että nyt on korkea aika perehdyttää häntä kulttuuriimme. Saunassa oli tiimalasi, joten olimme siellä sopivan aikaa. Seurassamme oli myös filippiiniläinen rouva. Hän ei halunnut saunaan, vaan päätti mennä höyryhuoneeseen - elämänä ensimmäistä kertaa. Vaatteet päällä, ja silmälasit roikkuivat kaulassa.

Taksikyyti hotellilta Saphan Kwaille tänne Allianssin majatalolle perjantain iltapäiväruuhkassa kesti tovin. Minulla oli aikaa tähyillä talojen katoille. Kylläpä sieltä löytyi kaikenlaisia antenneja! Tiimiläiset, jotka olivat olleet työssä radiomastoissa, sivistivät minua antenneista. Nuo pitkulaiset ovat kännykän antenneja, isot piikkihärvelit ovat perinteisen television antenneja, ja lautasantennit ovat satelliittiantenneja.

Mitä bangkokilaiset kotonaan tekevät, sitä en tiedä, mutta yksi on varmaa: kadulla he kävelevät tai istuvat kännykkä tai ajavat mopoa, tuk-tukkia kännykkä kädessä. Vaikea löytää ihmistä ilman kännykkää.

Frustrated reporter

Today I was very busy. Interviewing, making notes, videoing, taking photos, something all the time. Tomorrow participants will go to their homes. So, I wanted to finish my material collection for Sansa -work today. I got many good shots - even from the river cruise, with all the beautiful sushi, fish dishes and the fruits and cakes for dessert. Nice pagodas and temples along the river, lit in yellow lights. Bangkok is pretty from river, with its gorgeous historical sites.

I came to my room. Loaded the photos to my laptop. Only three photos there. I had not pressed the card in the camera enough. The card was loose. Here I share one of the precious photos what I got. Enjoy!

Konferenssikuulumisia

Mediakonferenssit ovat siitä mielenkiintoisia että saa kuulla monia esityksiä mediasta. Olen kolmen päivän aikana kuullut miten digitaalinen media menee aimoharppauksilla eteenpäin Filippiineillä, Etelä-Koreassa, ja Kiinassa. Suomen kristilliset organisaatiot voisivat oppia näiltä tyypeiltä. Tämä konferenssi on osallistava konferenssi - esitysten jälkeen keskustellaan paljon, eikä päätöksiä runnota, vaan keskustellaan niin kauan tai jätetään asia pöydälle siihen asti kun voidaan siitä yksimielisesti päättää. Konferenssin teemalauluna onkin 'Oleminen yhtä' - Unity.

Minun esitykseni yleisösuhteista ja vuorovaikutuksesta meni hyvin. Jopa niin hyvin että sain kutsun Intiaan Bangaloreen keikalle. Tutkimusmenetelmiä harjoituttamaan niin että radioaseman henkilökunta voi itse ottaa selvää yleisöstään.

Tänään oli First Response -radion esittelyä. Haastattelu tuli suoraan matkalaukussa olevaan tietokoneeseen, josta se sitten kentällä lähetetään ympäristöön. Eli siis kun on vaikka tuhoisa myrsky, ja ihmiset tarvitsevat tietoa avustustoimenpiteistä, toimittajat voivat käydä haastattelemassa ja haastattelu menee suoraan matkalaukkuun.

Bangkok air

Tänä aamuna kävelin majapaikkani, ystäväni Samoeun Intalin kodin ympäristössä. Isolta rautaportilta käännyin oikealle, ja kävelin punaruskeaa, kuoppaista hiekkatietä eteenpäin. Muutamia poikia pyöräili vastaan 'Arun Susudai' - osaan sanoa jo entistä varmemmin. Tien päässä odotin näkeväni aukeaa, kuivaa tasankoa, jossa muutama valkoinen laiha lehmä yrittää löytää ruohoa syötäväksi. Mutta ei. Alue oli muuttunut rakennustyömaaksi, muutama rikas oli jo rakentanut ison talon satelliittiantenneineen ja tekoaltaineen (kambodzalaiset rakastavat tuoreen kalan syöntiä). Alue on kasvanut nopeasti.

 Bangkok Air lentää monta kertaa päivässä Bangkokin ja Phnom Penhin välistä reittiä. Matka kestää 50 min. Heti nousun jälkeen alkaa vilkas toiminta matkustamossa. Lentoemännät tarjoilevat täydelle koneelliselle matkustajia lämpimän aterian juomineen, ja vieläpä kahvin tai teetarjoilun kera. En tiedä mitään toista lentoyhtiötä joka tarjoilee lämpimän aterian tuossa ajassa. Ateria on vieläpä maukas, kuten esim. kanaa, pinaattia ja porkkanaa aasialaisine mausteineen, pikkunuudeliannos sekä hedelmäsalaatti.

Bangkokin lentoaseman sirukorttipuoti

 Bangkokin lentoasemalla kaikki on hyvin organisoitu. Parasta uutta on uudet kaupat jotka myyvät nopean rajattoman mobiili internetin takaavan sirukortin. Esim. seitsemän päivän oleskelun kortti maksaa 9 US dollaria.

Radio for education

I have been visiting here in Cambodia several local radio Krusa-FM listeners. Being able to go to ordinary citizen's homes is a priviledge. There are surprises...
- city houses are big, with a huge frontyard, tall buildings, white tile floors that require constant maintanance and cleaning
- Buddhist families have altar in the house
- everybody is hospitable: water, tea, sweet Cambodian oranges (kuvassa), even complete meals have been offered
- some listeners give bananas and mangos to take home
- usually furniture is made of wood
- sometimes there is no furniture, and we sit on the white floor

The conclusion from meeting these listeners is that Krusa-FM educates them in way that no other Phnom Penh radio station do. Its health, social and family programs contain useful information for families. One family calls the station to be parenting the family via programs. One listener told that she informs other people in the community about what she learnt and recommends them to listen too.

SIttenkin Phnom Penh!

Tänään vakuutuin siitä että olen Kanbodzan. Heti aamusta yritin ottaa radioaseman leipeillä rouvasihmisistä valokuvia. Monet pyörittivät kielteisesti päätään, kunnes huomasin kulmalla seisovan harmaatukkaisen rouvan kampailevan hiuksiaan. Hän oli valmistautumassa kuvaan! Naiset eivät halua heitä kuvattavan koska haluavat näyttää kauniilta.

Sain yhden kuvan mutta päätin: opettelen sanomaan khmeriksi edes: Hyvää päivää. Olen Suomesta. Nimeni on Eila. Saisinko ottaa valokuvan? Viimeistä lausetta en osaa vielä mutta kolmella ensimmäisellä on heltinyt muutamia lähikuvia.

Liikenne. Olen Phnom Penhissä. Autoja, mopoja, ihmisiä ja joskus kotieläimiä pölyisessä liikenteessä. Ilma on harmaana hiekasta. Monet kaupungin teistä eivät ole asfaltoituja, ja hiekka pölisee. Joitakin teitä korjataan osittain, mikä taas synnyttää valtavat liikenneruuhkat, kuten näissä kuvissa.

Illalla perheradiotuottajien Som Channin ja Pharyn kanssa vierailimme turvakodissa. Turvakodin hoitajat kuuntelevat perheradiota koska se tukee heitä heidän kasvatustehtävässään. Turvakodissa 'Rescue' on noin 350 eri-ikäistä 0-18 -vuotiasta lasta ja nuorta. He ovat jostain syystä menettäneet vanhempansa. Nyt heillä on useita äitejä ja sisaruksia - yhdessä huoneessa yhtä kasvattajaa kohti on 10 lasta tai nuorta. Alimmassa kuvassa pojat tekevät läksyjä sänkyjensä vieressä. Sydämeni murtui.

Siis laskeuduinkohan sittenkään Phnom Penhiin

USA vai Kambodza?

Domino's pizzaa, isoja kauppakeskuksia, Valentine-päivän mainoksia ja lahjatarjouksia, kiiltävää pintaa, hygieenisiä, hyvin ilmastoituja tiloja. Krusa-FMn perustaja Samouen Robledonsa kanssa vei minut uuteen Domino-pizzeriaan ystäviensä kanssa. Pitkät jonot kertovat suosiosta. Viime sunnuntaista, avajaisten jälkeisestä päivästä lähtien, kaikki pizzat on saatu puoleenhintaan. Tilasimme Hawaijin, merellisen ja kasvispizzan. Valotaululta voi seurata informaatiota pizzan kulusta uuniin - ja uunista pöytään. Asiakas tietää tarkalleen kuinka monen minuutin kuluttua pizza lepää hänen edessään.

Pöytäkeskustelussa vilisi englannin, tagalogin ja khmerin sanoja.  Välillä ystävät esittivät kymmenen vuotta vanhoja Nokioitaan - ne ovat vieläkin hyvin perusviestintään, vaikka niillä ei internettiin pääse. Niihin voi vielä ostaa sirukortteja. Keski-ikäiset vielä käyttävät niitä sivussa. Nuoret sen sijaan ovat yksinomaan netissä kännyköittensä kanssa...ihan samoja trendejä kuin Euroopassa - FB menettämässä suosiotaan instagrammin ja pininterestin suosion kasvaessa.