Fishermen

Yesterday I had a special treat during my lunch visit to the beach. (I had rice, of course, and scrimp, octobus and fish in curry sauce. )

A group of fishermen were pushing their big fishing boat to the water. It was unbelievable heavy, the team had to spend about ten minutes pushing the boat, changing the logs, etc. until finally they made it to the sea, with a big net on the boat to catch fish.
I heard them saying something in Minangkabau, thinking they must have said like one-two-three push but no. My Minangkabau friends said that they said 'catching fish, catching fish, catching fish', to motivate themselves for pushing. These sailboats are big and painted beautifully.

Bukittinggi

Today our research team drove two hours to the mountains, up to 930 meters to a city called Bukittinggi. First, we stepped out from the car near the famous bell tower that Dutch built in 1926, the year when they left the country. We asked some information from the tourist office. The officer told us how the Dutch colonialiased them for 350 years, until they left in 1926. He also recommended us to visit the fort, with cannons to protect the hill.

Wikipedia tells that this city was used also by Japanese during the second world war, and then by Indonesians during the birth of Indonesian independence.

We walked through a traditional market, with full of tourist items like key chains with the bell tower, but also many kinds of dried fish, onions, vegetables or fruits. The most unique item I found was waterbuffalo milk yoghurt - home made, served inside a bambu. My stomach was very happy to get some familiar stuff (milk bacteria wise :-) ). My Indonesian and Minang friends could not believe I like it, due to its smell - but how about durian...

Minang and Indonesian - two languages - my brain was overloaded today trying to learn two languages at the same time. Not surprise: tradewords are about the same in these two languages. Moreover, in many cases the Minangs change the last 'a' in Indonesian word into 'o'. Tiga -> tigo (three).

Work? Sure we did some work too - research team practised interviewing the small shop owners on what devices customers buy. The small receiver in the picture turned out to be most popular.

Rannalla

Tutkimusmatkoillani niitä parhaita hetkiä on kun pääsee käymään rannalla. Tämä ranta on pitkä hiekkaranta, vähän kuin Oregonin rannikkoa, paitsi että vesi on lämmintä, eikä siellä ole surfaajia. Surfaajat ovat Padangin edustalla olevilla Mentawain saarilla.

Rannalla on kiveytynyt laiva. Tarina kertoo että Malin Kundung tuli meriltä vaimonsa kanssa kotiin. Kun näki vanhan äitinsä rannalla, hän häpesi esitellä äitiään vaimolleen. Siitäpä äiti kirosi Malinin ja hän muuttui kiveksi veneineen. Rannalla on kivi jossa mies on kasvot alassuin kumarassa maassa. 

Olin varautunut työkavereideni kanssa pitkään kävelyretkeen paljain jaloin rannalla, mutta eikös mitä, jo kohta he pakkautuvat autoon ja pitää lähteä pois. Menimme lounaalle padangilaiseen ravintolaan, jossa siis eri lautasilla tarjotaan mitä maukkaimpia kala-, kana- ja liha-aterioita, sekä kasviksia tietysti. Tänään vatsani sanoi 'ei' kaikille mausteisille ruuille, ja minä söin 'nasi puti' eli pelkkää riisiä. Nyt ymmärrän miksi pitää syödä riisiä - mausteet ovat liikaa vatsalle ilman riisiä.

Tänään haastattelin paikallisen journalistiverkoston johtajaa. Hän kertoi mielenkiintoisia juttuja siitä miten asiat ovat edenneet  - esim. varakkaat ovat alkaneet rakentaa omia korkeita torneja, jonne kiivetä jos vesi nousee.

Research matters

Today was a very practical day of this researcher. First in the morning, we visited the local census office, and got some latest census data 2010 for West Sumatra. This help to sort out where the people live, and how to form a sample for this media study.

Next, it was time to visit the University students whose institution has shown interest in co-operation. First we (local research manager, interpreter and me) met with the lecturer, and explained the task. After that, the students marked on a map where they are from in West Sumatra. The idea is that they will go and interview in the area they are from. This provides them a comfortable zone to function in the environment they are familiar with. The students were excited about learning survey research.

The sweetest time of the day to sit for a moment at the seaside sipping coconut. Local food is displayed on a local warung - eating place. Remember, here we eat with our fingers.

Padangissa jälleen

Saavuin aamulennolla tulkkini Davidin kanssa tänne Länsi-Sumatran rannikolla olevalle miljoona-asukkaan Padangiin. Alue tunnetaan myös Minangkabau - nimellä täällä perinteisesti asuvien ihmisten mukaan. He puhuvat minangkabau -kieltä joka on vähän niin kuin indonesian kieli - vain muutamat vokaalit erilaisia eri sanoissa.

Olin täällä kaksi vuotta sitten tekemässä tutkimusta, ja palaan jälleen samoissa merkeissä. Iltalenkllä kiertelin samat tutut joen rannat ja sillat, liikenne oli siellä lisääntynyt. Edistystäkin on tapahtunut: poliisiaseman seinään oli maalattu evakuointikartta. Poliisi huomasi kun otin siitä kuvan ja kutsui sisällä selittämään mitä tein. Siinä löytyi kummasti indonesian kielen sanoja. Poliisi oli ystävällinen.

Toinen ilahduttava seikka oli se että evakuointireitit oli merkitty selkein oranssinpunaisin värein, ja ne jopa olivat loogisesti aseteltu.

Joen rannalla oli tuttu näky: onkijoita. Kerroin heille että sama sama Finlandia.
Tulkkini David on muuten tyypillinen indonuori sosiaalisen media suhteen - hänellä piippaa jatkuvasti Blackberry viesteineen. Toisessa puhelimessa hänellä on 400 ja toisessa 500 kontaktia. Toinen puhelin on henk.koht. asioita varten ja toinen on työpuhelin.

Median moninaista käyttöä

Debenhamsin tavaratalo on tässä aika lähellä vartioitua asuinaluettani. Tänä viikonloppuna siellä on nuorisotapahtuma: eri kouluista kootut ryhmät esittävät musiikki- ja tanssiesityksiä, ja lisäksi on jätemateriaaleista tehty erilaisia pieniä kaupunki- ja maalaismaisemia. Jonkinlainen raati arvioi esityksiä.
Juttelin mielestänimielenkiintoisimman pienoismallin tekijöiden kanssa. He olivat lukion toisluokkalaisia. Aiheena oli 'Save the World'. Nuoret, sen minkä englantia osasivat, olivat todella välittömiä ja mukavia. Muutamat pelasivat tietokonepelejä - enimmäkseen urheilupelit kuten jalkapallo on suosittuja, monet olivat vain muuten internetin sosiallisilla sivuistoilla. Suurin osa kännykän omistajista talletti esityksiä joka kuvana tai videona.

Minäkin pääsin valokuvaan onnellisen arpavoittajan kanssa (hän voitti juomamukin - se on tuossa laukussa).

Japanese food

Today it was time for a Japanese dinner. Shabu tei. I have never heard about that, but those in Los Angeles and Manila know what it is. I guess I live far away from culinaristic civilization. As usual, Japanese way of cutting and setting up the food is beatiful. At first, I ate raw vegetables for a starter, then vegetables, sea food and meat were brought on separate plates.

The food items were dropped into a boiling water on a gas stove, and once cooked for few minutes, picked by the ladle. Eaten by Japanese sauces and rice, along with green tea. Hot steaming liquid sounds like something fun to do when it is really cold winter! Maybe next winter it is Shabu tei time for dinner.

Desert: nicely cut fruits. Enjoy the pictures!

Martabak Manis

 Tänään söin illallisen jälkiruuaksi indonesialaista pannukakkua, siinä välissä on sokeria, suklaata ja hakattuja pähkinöitä. Ei siis lainkaan tavallinen pannukakku. Jos googlaat tuota nimeä internetistä, löydät jopa YouTube videon miten sitä valmistetaan. On sen verran rikasta tavaraa että jaksoin syödä vain yhden palan. Työporukalla jaoimme koko laatikollisen.

Olisipa kielen oppiminen yhtä helppoa kuin googlaaminen. Entinen indonesiankielen sanavarastoni on hieman kärsinyt, ja unohdin sanakirjan kotiini. Asuinalueen vartija kysyi minulta eilen sisään tullessani jotakin jossa lopussa oli 'di mana' eli ymmärsin että hän kysyi mistä olen kotoisin. Minä iloisesti selittelen että Finland Suomi.
Sama kysymys tänään. Ja sitten lisäksi jotakin josta ymmärsin että halusi tietää asunko tällä alueella. Ihan fiksua vartijan tietää asunko alueen sisällä vai olenko vain ulkopuolinen lenkkeilijä. Ei siinä Suomesta kotoisin olemisella ole merkitystä.

Putubambu

Food is always an interesting topic in any culture. Tonight, my colleague Arleen and I strolled to the nearest sportsclub to see the dining possibilities. This is not a sportsclub in the Western sense - water in the swimming pool is brown, but the food court next to it has plenty of choices from Chinese to Indonesian varieties. Each island has its own traditions.

I had to refresh my Indonesian - with Arleen's help, we were talking a mixture of Tagalog, English, Finnish, plus all the Indonesian words we knew together. Ikan is fish, and ayam is chicken, but I ended up eating vegetables. For desert, we had a delicious rice cake cooked inside a bambu, and filled with palmsugar and coconut flakes. Its name is PutuBambu, but in Tagalog the name is even sillier - PutuBumbong. We both agreed this will be our regular desert.

Jakartan hyvä asuinalue

Jakartassa on hyviäkin asuinalueita, joissa on kauniita taloja. Useimmiten talojen katoilla on satelliittiantenni ja vesisäiliö. Varakkaiden asuinalueilla on vähän roskia, kadut ovat siistejä, nurmikko kauniisti leikattu. Takseja siellä näkyy usein, kun tullaan pois töistä. McDonaldsin mopo tuo illallista.
Debenhamsin tavaratalon on hieno. Kauniit valot, lattiat, ja merkkituotteita täynnä - OshKosh USAsta, ja kallis Batik Keris - butiikki, jossa mekko maksaa 550,000 rupiaa, mikä Suomessa olisi kohtuuhinta (50 euroa), mutta täällä todella kallista. 

Asuntoni työkokousten aikaan täällä Jakartassa in Tirtamansion, mukavan, aidatun ja vartioidun asuinalueen keskellä. Täällä voin rauhassa hölkätä kadun varrella; liikenne on hiljaista. Täytyy vain muistaa että pimeä laskeutuu jo iltakuuden maissa, joten on lenkkeiltävä ennen sitä tai aamulla aikaisin.