Memories

This is the seat at Padang water front where I used to sit and have my green coconut, buko. I got to know the lady who sells them. Waterfront has plastic chairs like this with bright colors - orange, red. The other regular place of mine was a street kitchen, actually it was a furniture store but turned into street kitchen in the evenings. Soup called Gado-Gado was my favorite, with mango shake.
This morning I walked through this waterfront, checking that everything was okay before I leave. One fisherman who has a small boat, has been fixing it over there two weeks that I have been working here. This morning it was almost ready to go out - painted red. It has also possibility of having a sail. But the boat is very narrow.

Morning at the street you hear very often 'mie mie' - usually it a man carrying a big container on his head - rice seller. Street wipers were busy this morning - it was drizzling a bit, so it was a perfect condition to wipe off the dust and rubbish to the piles.

Goodbyes to the other half of research team - we talked about needing some more village interviews. See you on facebook and email. I learnt a lot Indonesian here. Now that I go back to Jakarta, I can talk more Indonesian than two weeks ago. I also learnt to smile when I see another woman at street. Women usually smile to each other in Padang. Nice. No matter whether you have scarf or not. Unity in diversity.

Kaksi viikkoa

Kaksi viikkoa on pitka aika olla uudessa paikassa. Olen oppinut tuntemaan Padangin ja sen ympariston aika hyvin. Tama on asukasluvultaan Helsingin kokoinen kaupunki.

Tana aamuna rantatiella oli jonkinlainen ekologinen paiva. Tie oli suljettu autoilta, ja jalankulkijoita ja pyorailijoita oli tavallista enemman. Mina en ollut talla kertaa ainoa liikkuja. Varsinkin juoksijoita on vahan.
Tutkimustiimilaisiakin piti melkein pakottaa kavelemaan jos oli kyse pitemmasta kuin korttelin matkasta. Toinen asia mika taalla puuttuu on uimataito. Muutaman nuoren olen nahnyt leikkivan ranta-aallokossa, mutta yleisesti sanottuna uimataito puuttuu. Hukkumiset ovat taalla tulipalojen lisaksi yleisimpia onnettomuuksia. Taalla on paljon jokia, ja joen varressa peseytyvat saattavat joutua virran vietavaksi.

Taman kahden viikon aikana olen taman maan kanssa surrut Mentawai uhreja ja Merapin uhreja. Tanaan kirkossa oli saarnassa edelleenkin puhuttiin luonnonmullistuksista. Naytettin videota yhdesta Mentawai sasriston kylasta joka kokonaan oli mennyt maan tasalle, kaikki pyyhkaisty yhdessa hetkessa. Vain yksi 10-vuotias poika jai henkiin. Videossa naytettiin miten han paareilla katseli ihmetellen ymparilleen, ja haukkasi hapankorppua kun sita hanelle tarjottiin. Kirkossa kannettiin kolehti Mentawain saariston tsunamin uhrien auttamiseksi.

Kaikkea tata karsimysta vasten edelleenkin ihmettelen miten indonesialaiset ovat myonteisia. Yksi selitys siihen lienee etta tulevaisuutta ei ounastella, vaan eletaan iloisesti tassa hetkessa. Yksi selitys lienee uskonnollisuus.

Media campaign well done

During this year there has been on media campaign here, 'Bukan gempanya tapi bangunannya', which promotes good construction method and materials so that the house (=rumah) will stand the earthquake. This slogan was in TV stations, radio stations, papers, on murals, leaflets, even on bus, and on billboards like this. In our research, we have been asking on air, and also on questionnaires, whether the message has been understood. With few exceptions, yes, people here know the value of good construction in the long term.

In this town there are many NGOs helping in disaster mitigation, even on village level; many nagari (villages) heads know where the evacuation center is for their people. The research team (Reza on the rigth in photo), when visiting the nagari head, gave each nagari office a big brochure about disaster preraredness. By the way, those writings on the wall are statistics about the village. Nagari head fills it up as people die and are born, or move in or out. For national census gathering, it is easy for surveyors to pick up the data from nagaris. My only critique about Padang census was that it did not have any data on media ownership. Nagari heads estimate that about 20% - 30% of households have radios. But, it does not take into consideration that people also listen from their Phonsel (cell phone), and it is not pictured as a radio.

Viimeinen tiimitapaaminen

Meilla oli viimeinen tiimitapaaminen tanaan. Andalaksen porukka toi minulle kyselylomakkeet kylilla tekemistaan haastatteluista. Kuvassa on paikalline kylatalo. Kyla taalla on nagari, se on pienin hallinnollinen yksikko. Mutta kyla on paljon suurempi kuin Suomessa maalaiskylat, asukasluku vaihtelee 2000 - 3000 taloutta, mika siis henkilomaarana saattaa olla 15000 - 20 000 asukasta. Kylapaallikko, eli walinagari, oli haastattelujen kohde, silla han on tavallaan vastuussa siita etta kylilla on asianmukaiset evakuointiolosuhteet katastofin varalta.

Kysyimme myos median kayttoa kylissa. Kylla, radiota kuunnellaan, kuin myos televisiota katsotaan. Vanhempi vaki kuuntelee tavallista radiota, kun nuorempi vaki kuuntelee kannykasta. Mielenkiintoista on etta kannykasta kuuntelua ei ajatella radion kuunteluksi. Kylapaallikoiden mukaan noin joka viidennella taloudella on perinteinen radio.

Taalla oli ennen tanne tuloani media kampanja oikeanlaisen rakentamisen tarkeydesta - eli ei niinkaan maanjaristys, vaan se miten talo on rakennettu, ratkaisee pysyyko se pystyssa vai ei.
Kysely osoittaa etta lahes kaikille on viesti oikeanlaisen rakentamisen tarkeydesta mennyt perille. Toinen kysymys on se, onko taitoa itse korjata taloaan, tai rahaa maksaa toiselle korjauksesta. Monet toivovat hallitukselta apua kodin saattamiseen turvallisemmaksi maanjaristyksille.

Visiting soul mates

My computer is still dead, which explains why I can not have fresh photos from the topics I am talking about. I pick photos from friend's facebook sites - such this one! We are having chicken and rice meal at Texas chicken here in Padang near my hotel.


Road to Andalas University is beautiful, from my hotel, passing parts of the Dutch built area of town, with decorated old buildings and balconies. Some of the wood carvings above the windows reminded me of the carvings in Russian wooden houses. All these wooden buildings have gone through the gempa (earthquake) tests, still standing firmly, even the paint has peeled off over the years. I saw one building had the date 1918. Dutch era finished when Indonesia declared independence in 1947. Yesterday there was a special day for a British hero whose actions helped to overcome Japanese in Surabaya (after the second world war, there was a period of few years of Japaneses rule.

Not only the road, but the view from Andalas is beautiful, far away at the horizon you barely see where the sea blue changes into the skyblue. A lot of palm trees on the hill. The green view is interfered by silos of Padang cemen factory, and long time cement maker and an important player in the construction here.

Soul mates - I met witha class of Andalas students of communication, and shared about the trends of crisis communication development in Europe, and shared about our project here in Padang. They were very interested, and asked many questions. I encouraged them to continue media research locally, even have a study conducted in Mentawai's unique situation now that the disaster there is still so recent. Some of them were very interested. One of my research assistants shared about his experience on the field. It is important to have local people go and interview village leaders.

Kyselylomakkeita

Tanaan sain kyselylomakkeita tutkimusryhmalta. Kyllapa ne ovat mielenkiintoista luettavaa ja koodattavaa! Meta (kuvassa vasemmalla) kaantaa vaikeimmat ja pidemmat lauseet indonesiasta englanniksi. Han on tyoskennellyt minulle jo ennen tanne saapumistani. Meta kaansi kaikki kyselylomakkeet indonesia kielelle. Han on valmistunut kielitieteista ja hanta kiinnostaa jatko-opiskelut aiheen parissa. Itse asiassa hanen kiinnostuksensa liittyy radiossa tehtavaan kommunikaatioon. Meta kaantaa myos lopullisen tutkimusraportin indonesiaksi joulukuun alkuun mennessa. Tama taas tarkoittaa sita etta minun tulee kiirehtia analysoimaan, ja kirjoittamaan raporttia hetimiten! Viimeiset lomakkeet saan perjantaina.

Ylakuvassa on muuten kuva ensimmaisesta juhlallisesta tiimitapaamisesta. Erilaiset kipot ovat hyvin esilla. Olen vahitellen oppinut, etta vaikka kippoja on monta, ei kaikkea kannata maistaa - jos yhdesta kiposta ottaa vain vahan, silti pitaa maksaa koko kipollisen hinta.

President Obama is here!

I got to see in MetroTV (the most watched channel for news here) live when the US President arrived here, plus watch the press conference alive! Earlier today I had asked my research team how Indonesian president Yudhoyono is so tall, much taller than average Indonesians. The answer was that he is a military man. But, today when he was standing next to Obama, he did not look that tall any more.

OCHA has weekly meetings here for organisation helping in Mentawai. There were many organisations sharing what do in Mentawai. One explained setting up a warehouse and providing it with all kinds of stuff needed. Most of the talk was in Indonesian. But, the research team made contact with four NGOs; and we will interview some of them for our evaluation. It may seem strange to be here and not to help Mentawai, but my purpose for being here to do evaluation of the disaster preparedness of this area. This coastal area is vulnerable, and looks like residents at the Sumatra coast still do not know their evacuation routes in case sea water level rises. There is a senior high school only 600 meters from the beach, and there is not yet a evacuation center for them. It is under construction though.

Arkipaivaa

Arvaapas mista tietaa etta on jo sopeutunut Indonesiaan? Siita etta osaa onnistuneesti avata vesipullon laikyttamatta vetta paalleen, tai etta osaa pistaa vesirasian kannen pillilla rikki, tai etta osaa rauhallisesti ylittaa kadun vaikka mopot ja autot vyoryvat uhkaavalla vauhdilla eteenpain. Myos siita etta alkaa pitaa paataa vinossa valokuvissa, tai siita etta osaa itsenaisesti tilata ruokaa katukeittiossa ymmartaen jopa paljon se ruoka maksoi.

Minulta tuo viimeinen ei viela onnistu, sekoitan sadat ja tuhannet. Valilla tuntuu etta kaikki on kauhean kallista ja sitten kun valuutan kaantaa euroiksi, eihan se olekaan mitaan.

Tanaan herasin klo 6 varta vasten liikkumaan. Silloin on valoisaa ja kadut suht tyhjia kaikista porraajista. Kun tulin hotellille klo 7, kadut alkoivat tayttya. Tanaan huomasin elamani ensimmaisen komorro liskon paistattelemassa paivaa aallonmurtajan sivulla. Olipa yllatys.

Tutkimustiimini on haastattelee Painan kaupungissa (kuva ylla), jonka Caroline -rannikko on kuulemma puhtaampaa kuin taalla. Kalastajilla on muuten samantapaisia veneita kuin Filippiineilla, sivussa tuollaine tasapainotaso. Toinen puoli tiimista teki kuuntelijahaastatteluja Pariamanin kaupungissa. Huomenna menen tapaamaan avustusjarjestojen tyontekijoita taalla.

Sunday in Minangkabau land

Today I have been reading the history of Minangkabau. I got the book from University librarian by special permit (they do not usually lend it out), so I need to finish it by Tuesday. There is some kind of duality in Minangkabau culture - that of aristocracy and that of a commoner. Similarly, houses with tiered floors, and house with even floor. That means in the custom of Minang, you can have hierarchy or no hiearchy at all.

But the interesting thing is where the Minangkabau got Islam. At first, there were Buddhist influences, but when the Acehnese arrived, their influence was so strong. Islam became the dominant religion. The spread of Islam was facilitated by the schools, first of them established in 17th century.

Sunday seems to be shopping day. Here near my hotel is a big American style shopping center. Loudspeakers announcing the latest sales. Carrots were for sale, instead of 700 rupiah they were 500 rupiah half a kilo. I could have bought anything but I bought nothing and walked for exercise.

Next to the hotel is also a broken Catholic church, which was struck by the earthquake one year ago. They are repairing it, but temporarily they meet under an open roof. I went to the church, expecting to see few people there. But it was full! About two hundred people. It made me feel home when the hymnal included some introitus, confession, Kyrie, Agnus Dei etc. as my home church. Amazing.

Pyykinpesupaiva

Tana aamuna vaatteeni hotellin pyykkiin. Oli pakko, koska kasin itse pestyna ei olisi paikkaa kuivattaa, ja niista tulisi homeisen hajuisia kosteassa kylpyhuoneessa. Tanaan iltapaivalla huoneeni sangylle oli ilmestynyt kaksi valkoiseen paperiin kaarittya pakettia. Avasin hyvalta tuoksuvat paketit - toisessa pienet, toisessa isot vaatteet. Olivatpa ne kauniisti laskostettuina ja siististi pinottu pakettiin! Oli muuten eka kerta kun kokeilin hotellin pesupalvelua. Kivaa.

Aloitin paivan analysoimalla yhta mediahorisonttiaineistoa (koehenkilo piirtaa 'kartan' informaationlahteistaan joita kayttaa kun haluaa oppia miten maanjaristykseen voi varautua). Tunnin tyoskenneltyano puhelin piippaa tekstiviestin 'Hei Eila, olemme kohta hotellilla'. Toinen puoli tutkimustiimiani ilmestyi ovelle. Yksi heista tuli moottoripyorallaan, kaksi pakettiautobussilla, angkotilla. He tulivat hakemaan minua minangkabau kulttuurimuseoon. Sellaiseen jossa on katto kuin puhvelin sarvet (ks. aiempi blogi). Olen oppinut etta katto symboloikin sarvia - nama minangit ovat voimakastahtoista kansaa, ja he kuulemma taistelivat jaavalaisia vastaan, ja voittivat, vaikka minangit oli pikkupuhveleita ja jaavalaiset isoja puhveleita.

Yllaoleva laptop on muistutus vuosi sitten olleesta maanjaristyksesta. On se vaan ihmeellista etta taalla henkilo kayttaa rikkinaista sylimikroa vuoden paivat, vaikka siina on tuollainen viiru keskella.

There is no end for disasters

The other half of my research team took me to a large market here near my hotel. I have never seen such a big market, stalls after stalls the most beautiful clothes, hair scarfs, jillbabs. Women hear really dress and decorative. Espcially today, since today was the day when you go to the mosque (mesjid, a bigger mosque). However, we worked today, since the Andalas University works on Fridays, except for morning they go to mosque.

I opened my tv on Metro TV this morning. Breaking news shows me photos of vulcano eruption. This is nothing new - I have been here one and a half weeks now and it feels like there is always a calamity going on. The whole world probably has seen the same shots on their tvs or internet news - lava flows, ashes like snow on windshields, people running in front of the lava flow. I reported my mother right away that Merapi is far away from Padang, actually it is in Central Java, while I am in West Sumatra, on a different island. Here the day was most beautiful an bright - actually the prettiest so far as I have been here. Most of the time it has been raining. Hujan (in Indonesian rain).

I amuse people with Indonesian words and sentences. I know now to tell about my family, children, and their ages. And of course, I tell I tinggal di Finlandia. If I say I am from Finland, they always think I am from England. Finlandia needs no corrections.

Pariamanin matka

Kuva on Pariamanin kaupungin symboli - kuvaa juhlaa. Vastaavia ilmestyksia on myos rannalla. Pariaman on noin 20km Padangista pohjoiseen.


Aamulla opiskelimme focus groupsien tekemista. Toinen puoli tutkimustiimista oli haastattelemassa kylalaisia. Olen jakanut ryhman niin etta toinen kay kylissa haastattelemassa, ja toinen perehtyy focus groupseihin, avainhenkiloiden haastatteluihin.

Lounas oli tanaan hulppea - minankabaulaisittain tuodaan poytaan 20 kippoa jossa jokaisessa on erilaista ruokaa (mm. rendangia, todella hyvaa pikkelsoitua naudan lihaa, ja tietysti erivarisia chileja). Kaikkein erikoisin mita tanaan maistoin oli naudan vatsalaukku. Ja tietysti iso kipollinen riisia. Koska aterimia ei ole, sormin poimitaan ruokaa, sormin syodaan. Siksi on vesikuppi - jossa pestaan valilla kasia. Syotaessa istutaan lattialla. Ja sitten onkin aterian jalkeen helppo nojailla taaksepain ja keskustella hyvassa ilmapiirissa. Yleensa ei ole jalkiruokaa, mutta tanaan oli palmusokerista tehtya vanukasta.



Pariamanin kaupunki Padangista noin reilun tunnin matkan paassa pohjoiseen. Asfalttipaallysteisella tiella on villi meininki. Isot henkiloautot (aivan kuin USAssa!) tayttavat tien, ja siina ohessa sitten porraa moottoripyorailijoita. Tuntuu etta kaikilta tiella liikkujilta on jarrut poissa, silla kukaan ei suostu vastaantullessa hiljentamaan. Aivan kuin tietokonepelissa.
Tutkimustiimin jasenen ystava oli tanaan loukkaantunut moottoripyoraonnettomuudessa. Sielta han sitten ambulanssista jo heti soittele ystavalleen (kuulin ulinan).

Kannykalla soitetaan koko ajan taalla, koska se on halpaa, ja ihmiset ovat todella sosiaalisia. Mina olin ajatellut etta tutkimustiimilaiset kukin kayvat tekemassa tutkimustehtaviaan mutta eiko mita ryhmassa kaikki kolme oliva eilen tehneet tehtavaansa. Ja tanaan - me kaikki (toine puoli tiimista) menimme Pariamaniin, tavoitteena ottaa selvaa mita radioita siella on myytavana ja kayko ihmiset internet kahvilassa.
Taytyy sanoa etta ison ja pienen kaupungin valilla on eroa. Padangissa ei loytynyt kaupasta radiota jossa on lyhytaalto, mutta Pariamanissa oli ainakin seitseman lyhytaaltokuuntelun mahdollistavaa radiota (jopa yksi sellainen jossa on sahkolamppu). Padangissa internet kahvila vaikutti kuolleelta, mutta Pariamanissa siella oli porukkaa, paivittain kay 60 ihmista, kun taas Padangin internetkahviloissa kay vain kymmenisen ihmista paivassa, koska niin monet kaytta kannykasta olemassa olevia langattomia verkkoja.

Minun tietokone ei ole buuttaattunut pariin paivaan. Olen jopa kokeillut eri ihmisten koskettavan nappulaa, mutta ei, kovalevy merkkivalo pysyy auttamattomasti pimeana. Aivan kuin taivaan lahjana, yksi tyokaveri joka on toissa Jakartassa, unohti omansa tanna Padangiin joten mina voin kayttaa hanen notebookia. Tosin kaipaan omia ohjelmiani. Onneksi olin tyotiedostot kopionut tikulle.

Alla oleva kuva on Pariamanin elektoniikkakaupasta loytynyt FM/MW/SW radio jossa on todella upea sahkolamppu! Hyva kriisiradioksi!Tosin hiukan painava kantaa - Padangissa olen nahnyt myos Calcomin 110X5 cm kokoisia sinisia radioita joissa on pieni aurinkopaneeli. Kateva.

Meeting with republic radio

Today I met w radio republic indonesia head of west sumatra. me and my team are negotiating about co-operating SO THAT WE COULD PUT A QUESTION ABOUT DISASTER PREPAREDNESS ON RRI STATION IN PADANG. AFTER THAT RESEARCH TEAM WENT TO ELECTRONIC STORES TO FIND OUT WHAT KIND OF RADIOS ARE MOST SOLD HERE. I VISITED TWO INTERNET CAFFES. EACH ONE HAS ABOUT NOTW TEN CUSTOMERS A DAY SINCE SO MANY PEOPLE HAVE WIRELESS CONNECTION FROM THEIR CELLS. SAME WITH ME I UPDATE THIS SITE NOW USING MY PHONE NOT THE COMPUTER. IT HAPPENED SO THAT MY LAPTOP BOOT BUTTON DOES NOT ALWAYS WORK AND TODAY IT REFUSED TO BOOT. MY APOLOGIES FOR WRITING CAPITALS I HAD TO DO SO SINCE I COULD NOT SEE THE TEXT. 

Tutkimustyö alkaa

Tämän kriisiviestinnän arvioinnin, jota teen H-C-R.org nimissä, yksi yhteistyötaho on Padangin kaupungin takana olevilla kukkuloilla sijaitseva Andalas yliopisto. Se on perustettu vuonna 1958. Siellä voi opiskella maataloutta (mm. riisinviljelyä), karjanhoitoa (lue puhvelinhoitoa), lakia. Keskellä oleva kuva on yliopiston päärakennuksen edestä, josta näkyy merelle asti.

Minä sain vierailla projektissa assistenttina olevan lehtorini Fuad Madarisan luennolla (oikeanp.kuva). Nämä 19 vuotiaat nuoret ovat toista vuotta opiskelemassa puhvelinhoitoa. Kerroin heille kuinka onnekasta maanviljelys täällä on koska saa kolme satoa vuodessa. Tapasin myös yliopiston vararehtorin professori Helmen, joka oli käynyt peräti Suomen länsinaapurissa. Hänen yliopistonsa olisi kovasti kiinnostunut yhteistyöstä suomalaisen yliopiston kanssa, ja päinvastoin - ehkä tässä jollekulle opiskelupaikka?

Tänään jo tapasin toistamiseen tutkimustiimini, josta aiemmin olen maininnut. Tässä he ovat vasemmalta lukien....Anas, Febi, Sofi, Hendy, Meta ja Reza. Annisa ei voikaan osallistua tenttiensä takia. Tämän tiimin avulla olisi siis tarkoitus selvittää, mitä mediaa Padangin, Painan ja Pariamanin kylissä käytetään, sekä arvioida miten kriisiviestintä on mennyt perille. Aihe on hyvin ajankohtainen täällä viikko sitten tapahtuneen Mentawain maanjäristyksen ja tsunamin jälkeen, onhan saaret Padangin edustalla - tosin niin kaukana merellä että niitä ei näe edes Andalasin yliopiston korkeimmalta paikalta.

Muuta erikoista täällä - että puhvelin nahkaa ja aivoja voi syödä. Tai että sormin, ilman ruokailuvälineitä ruokaileminen on ihan hauskaa. Tai että tänään tapasin kaksisenttisen torakan huoneessani - tulee tässä ihan Filippiinien ajat mieleen. Nyt voin sanoa kotiutuneeni tänne. Kävin jopa yksin syömässä paikallisessa katukeittiössä. Söin gado-gado keittoa ja avocadopirtelön johon oli sekoitettu suklaata. Keiton kanssa saa muuten ruokailuvälineet, lusikan ja haarukan. Koko aterian hinta 19500 rupiaa. Kallistako? Ei suinkaan, vain puolitoista euroa.

Mentawai islands

What amazes here is that people are so friendly and nice here. Even though there more calamities in Indonesia than one could imagine, you do not meet with complaining spirit. Here I am at Padang beachfront facing Mentawai about 100 miles away.

Today I met with Mercy Corps local leader. It was the first time I heard the detail story about the case of Mentawai islands tsunami. One of the worst hits islands of them had a pop. of 69,000. About 400 of them died, another few hundred wounded. What surprised me: 16 000 displaced people. The reason for big devastation is that the earthquake happened at 9:45 pm, when people are going to bed. Also, the tsunami rose in few minutes, since the epicenter was close to the island.

Getting help into the island is real challenge. There is no proper dock for bigger boats to land. Sometimes sea is really rough which makes it challenging anyone to land there. Yet, all in all 60 organisations are organising help there.

The other struggle here now is Merapi. It is a volcano on Java island. Villagers need to get evacuated from the areas where volcano material lands.

Padangissa

Saavuin tänä aamuna Padangiin, joka on noin puolentoista tunnin lentomatkan päässä Jakartasta ja sijaitsee eri saarella, elikkä Länsi-Sumatralla. Ilma on täällä kosteampaa ja puhtaampaa kuin Jakartassa. Onhan tämä meren rannalla.

Padang on tunnettu huippukattoisista katoistaan. Ne kuulemma kuvastavat meren aaltoa.

Vuosi sitten täällä oli maanjäristys, jossa kuoli tuhat ihmistä. Vieläkin siellä täällä näkyy sortuneita ja sortumassa olevia julkisia rakennuksia, mutta yksityistaloudet ovat jo korjanneet kotinsa. Suurin osa tuhoista kohdistuikin julkisiin rakennuksiin. Niiden rakentamiseen onkin nyt ryhdytty laatimaan maanjäristystä kestäviä rakennustyylejä.

Se mikä minulle oli suuri yllätys täällä on ollut ihmisten ystävällisyys. Kadulla kävellessä vastaantulevat huutelevat 'hello' ja 'where are you from'. Monet haluavat ottaa valokuvia minusta ja minä heistä joten ollaan tasoissa.

On a radio course

Today I got to participate on a radio course. And, to start with, it is important to stretch and get relaxed before you talk on radio.

It happened so that it was next to my deLuxe room I am staying at the radio station. It is such a joy to see that Indonesians here are trained to train other Indonesians on radio. This course was for announcers. Ten participants, ages 20-30. Also such a joy to see young people getting involved. I talked with my translator and she shared she listens to radio in her car. The concept of shortwave radio was new to her, since she has lived all her life in a big city. She thinks it is fashionable to be an announcer.

I shared to the group how it is possible to find out about your audience on-air, using SMS and Minggu system (what they have here to process SMS answers). I encouraged them to ask simple questions from listeners, to find out more about their music taste etc. The SMS answers come to the system, and can be tabulated and charted.

The course has a rule that if you are late, you need to do something special as a 'punishment'. This time, three students appeared late. Guess what they did in return for being late? They sang a song.

Kännykkäkulttuuria

Kaupungilla liikkuessa huomaa että indonesialaiset ovat mediassa jatkuvasti mukana. Tai kuten Nokia -kaupassa olleessa esittelyvideossa sanottiin, lifecasting, eli elämäänsä jakamassa. Paikallisen radioaseman työntekijä kertoi että jos ostat Blackberryn (mikä on suosittu täällä työtä tekevien aikuisten keskuudessa), niin puhelinnumeron sijaan kerrot kavereillesi Blackberry tunnuksesi, jonka pohjalta sitten chattaillaan kaverin kanssa. Täällä muuten saa kymmenellä dollarilla koko kuukauden rajattoman käytön puhelimeen.

Kyllä täällä Nokioitakin näkyy, tavalllisen kansan keskuudessa, ja he mielellään antoivat minun ottaa kuvia heistä omalla Nokiallani. Lähinnä aikuiset, nuoret ja lapset ovat ahkeria kännykän käyttäjiä, tekstareita, kuvaamista, chattailua, internettiä, kosketusnäyttöä, vanhaa ja uutta mallia....aivan kuten Suomessa.

Monas

To me it was a surprise how little I knew about Jakarta. Sometimes it feels like being in Manila - in terms of traffic especially, yet drivers seems to get along smoothly and quietly. No honking. The best to commute is the motor bikes...Honda, Suzuki. The coolest thing is their helmets.

Have you ever heard about Monas? It is National Monument. Is located in downtown Jakarta. This is my first time in Jakarta, so my colleagues were nice to take me there - a twenty km ride from Karawaci where I am staying, Karawaci is part of Jakarta. National Monument was built in 1961 to symbolize the Indonesian independence, declared by president Suharto Hatta on August 17, 1945. Inside the monument you can actually hear the declaration. You also see the garuda bird which is full of symbolism to the numbers of independence...such as it has 17 feathers on its wings. The chain under the bird symbolises men and women together. The idea of Indonesian independence is unity in diversity. And there is a lot of diversity in terms of people groups, cultures, religions, languages.

Jakartassa

Olen ollut jo Jakartassa kaksi yötä ja kaksi päivää mutta nyt vasta pääsin tietokoneelle. Läppärini on temppuillut nämä päivät. Liekö saanut lämpöhalvauksen kun ei buuttaa.

Tässä välissä olen oppinut valtavan paljon Indonesiasta. Tänään työtoverini Daniel ja Wisma veivät minut katsomaan Jakartan keskustassa Kansallista monumenttia. Vähän kuin Eiffelin tornia. Arvaa että pelotti että mitenkähän selviän siellä 135 m korkeudessa - hissimatkasta puhumattakaan. Mutta, tässä todiste.

Tavaratalot täällä ovat kuin USAssa - superpuhtaita ja isoja, täynnä putiikkeja, Koko eilisen päivän etsin indonesialaista vauvanukkea löytämättä sellaista - Barbeja oli tilalla, Lähin paikallinen nukke jonka löysin (itse asiassa Samuel täällä löysi) oli Indonesiassa tehty nukke joka esitti malesialaista poikaa nimeltä Jarjit. Eli siinä nimivihje sinne Suomeenkin jos puuttuu nimi poikavauvalta.

Valmistelua - includes english comments

Hei!

Tällä hetkellä tutkimustiimissäni on kolme jäsentä; Annisa, Meta ja M Reza. Heistä kaksi on valmistuneet jo yliopistosta, ja Annisa vielä opiskelee. Metalla on työkokemusta yksityiseltä radioasemalta, kun taas M Reza on valmistunut maatalouden viestinnästä. Aika mielenkiintoista porukkaa. Tarvitsen vielä lisää muutaman, ehkä Respon Radion hnekilökunnasta joku liikenee...