Kaksi viikkoa on pitka aika olla uudessa paikassa. Olen oppinut tuntemaan Padangin ja sen ympariston aika hyvin. Tama on asukasluvultaan Helsingin kokoinen kaupunki.Tana aamuna rantatiella oli jonkinlainen ekologinen paiva. Tie oli suljettu autoilta, ja jalankulkijoita ja pyorailijoita oli tavallista enemman. Mina en ollut talla kertaa ainoa liikkuja. Varsinkin juoksijoita on vahan.
Tutkimustiimilaisiakin piti melkein pakottaa kavelemaan jos oli kyse pitemmasta kuin korttelin matkasta. Toinen asia mika taalla puuttuu on uimataito. Muutaman nuoren olen nahnyt leikkivan ranta-aallokossa, mutta yleisesti sanottuna uimataito puuttuu. Hukkumiset ovat taalla tulipalojen lisaksi yleisimpia onnettomuuksia. Taalla on paljon jokia, ja joen varressa peseytyvat saattavat joutua virran vietavaksi.
Taman kahden viikon aikana olen taman maan kanssa surrut Mentawai uhreja ja Merapin uhreja. Tanaan kirkossa oli saarnassa edelleenkin puhuttiin luonnonmullistuksista. Naytettin videota yhdesta Mentawai sasriston kylasta joka kokonaan oli mennyt maan tasalle, kaikki pyyhkaisty yhdessa hetkessa. Vain yksi 10-vuotias poika jai henkiin. Videossa naytettiin miten han paareilla katseli ihmetellen ymparilleen, ja haukkasi hapankorppua kun sita hanelle tarjottiin. Kirkossa kannettiin kolehti Mentawain saariston tsunamin uhrien auttamiseksi.
Kaikkea tata karsimysta vasten edelleenkin ihmettelen miten indonesialaiset ovat myonteisia. Yksi selitys siihen lienee etta tulevaisuutta ei ounastella, vaan eletaan iloisesti tassa hetkessa. Yksi selitys lienee uskonnollisuus.
Indonesialaisen ystäväni pikkuveli (nuori mies) oli viime viikolla uimassa joessa, (osasi siis uida) muutama sata kilometriä siitä Padangista ja yhtäkkiä vahva virta vei mukanaan ja hautajaiset vietettiin menneellä viikolla.
VastaaPoistaNe Indonesialaiset joet ovat vähän arvaamattomampia kuin pohjanmaan hitaasti ja rauhallisesti virtaavat joet. Indonesian tulvat johtuvat yläjuoksun runsaista sateista ja alajuoksulla niistä ei aina tiedä. Sen takia uiminen ei ole niin suosittua.