Padangissa

Saavuin tänä aamuna Padangiin, joka on noin puolentoista tunnin lentomatkan päässä Jakartasta ja sijaitsee eri saarella, elikkä Länsi-Sumatralla. Ilma on täällä kosteampaa ja puhtaampaa kuin Jakartassa. Onhan tämä meren rannalla.

Padang on tunnettu huippukattoisista katoistaan. Ne kuulemma kuvastavat meren aaltoa.

Vuosi sitten täällä oli maanjäristys, jossa kuoli tuhat ihmistä. Vieläkin siellä täällä näkyy sortuneita ja sortumassa olevia julkisia rakennuksia, mutta yksityistaloudet ovat jo korjanneet kotinsa. Suurin osa tuhoista kohdistuikin julkisiin rakennuksiin. Niiden rakentamiseen onkin nyt ryhdytty laatimaan maanjäristystä kestäviä rakennustyylejä.

Se mikä minulle oli suuri yllätys täällä on ollut ihmisten ystävällisyys. Kadulla kävellessä vastaantulevat huutelevat 'hello' ja 'where are you from'. Monet haluavat ottaa valokuvia minusta ja minä heistä joten ollaan tasoissa.

On a radio course

Today I got to participate on a radio course. And, to start with, it is important to stretch and get relaxed before you talk on radio.

It happened so that it was next to my deLuxe room I am staying at the radio station. It is such a joy to see that Indonesians here are trained to train other Indonesians on radio. This course was for announcers. Ten participants, ages 20-30. Also such a joy to see young people getting involved. I talked with my translator and she shared she listens to radio in her car. The concept of shortwave radio was new to her, since she has lived all her life in a big city. She thinks it is fashionable to be an announcer.

I shared to the group how it is possible to find out about your audience on-air, using SMS and Minggu system (what they have here to process SMS answers). I encouraged them to ask simple questions from listeners, to find out more about their music taste etc. The SMS answers come to the system, and can be tabulated and charted.

The course has a rule that if you are late, you need to do something special as a 'punishment'. This time, three students appeared late. Guess what they did in return for being late? They sang a song.

Kännykkäkulttuuria

Kaupungilla liikkuessa huomaa että indonesialaiset ovat mediassa jatkuvasti mukana. Tai kuten Nokia -kaupassa olleessa esittelyvideossa sanottiin, lifecasting, eli elämäänsä jakamassa. Paikallisen radioaseman työntekijä kertoi että jos ostat Blackberryn (mikä on suosittu täällä työtä tekevien aikuisten keskuudessa), niin puhelinnumeron sijaan kerrot kavereillesi Blackberry tunnuksesi, jonka pohjalta sitten chattaillaan kaverin kanssa. Täällä muuten saa kymmenellä dollarilla koko kuukauden rajattoman käytön puhelimeen.

Kyllä täällä Nokioitakin näkyy, tavalllisen kansan keskuudessa, ja he mielellään antoivat minun ottaa kuvia heistä omalla Nokiallani. Lähinnä aikuiset, nuoret ja lapset ovat ahkeria kännykän käyttäjiä, tekstareita, kuvaamista, chattailua, internettiä, kosketusnäyttöä, vanhaa ja uutta mallia....aivan kuten Suomessa.

Monas

To me it was a surprise how little I knew about Jakarta. Sometimes it feels like being in Manila - in terms of traffic especially, yet drivers seems to get along smoothly and quietly. No honking. The best to commute is the motor bikes...Honda, Suzuki. The coolest thing is their helmets.

Have you ever heard about Monas? It is National Monument. Is located in downtown Jakarta. This is my first time in Jakarta, so my colleagues were nice to take me there - a twenty km ride from Karawaci where I am staying, Karawaci is part of Jakarta. National Monument was built in 1961 to symbolize the Indonesian independence, declared by president Suharto Hatta on August 17, 1945. Inside the monument you can actually hear the declaration. You also see the garuda bird which is full of symbolism to the numbers of independence...such as it has 17 feathers on its wings. The chain under the bird symbolises men and women together. The idea of Indonesian independence is unity in diversity. And there is a lot of diversity in terms of people groups, cultures, religions, languages.

Jakartassa

Olen ollut jo Jakartassa kaksi yötä ja kaksi päivää mutta nyt vasta pääsin tietokoneelle. Läppärini on temppuillut nämä päivät. Liekö saanut lämpöhalvauksen kun ei buuttaa.

Tässä välissä olen oppinut valtavan paljon Indonesiasta. Tänään työtoverini Daniel ja Wisma veivät minut katsomaan Jakartan keskustassa Kansallista monumenttia. Vähän kuin Eiffelin tornia. Arvaa että pelotti että mitenkähän selviän siellä 135 m korkeudessa - hissimatkasta puhumattakaan. Mutta, tässä todiste.

Tavaratalot täällä ovat kuin USAssa - superpuhtaita ja isoja, täynnä putiikkeja, Koko eilisen päivän etsin indonesialaista vauvanukkea löytämättä sellaista - Barbeja oli tilalla, Lähin paikallinen nukke jonka löysin (itse asiassa Samuel täällä löysi) oli Indonesiassa tehty nukke joka esitti malesialaista poikaa nimeltä Jarjit. Eli siinä nimivihje sinne Suomeenkin jos puuttuu nimi poikavauvalta.

Valmistelua - includes english comments

Hei!

Tällä hetkellä tutkimustiimissäni on kolme jäsentä; Annisa, Meta ja M Reza. Heistä kaksi on valmistuneet jo yliopistosta, ja Annisa vielä opiskelee. Metalla on työkokemusta yksityiseltä radioasemalta, kun taas M Reza on valmistunut maatalouden viestinnästä. Aika mielenkiintoista porukkaa. Tarvitsen vielä lisää muutaman, ehkä Respon Radion hnekilökunnasta joku liikenee...