Tana aamuna vaatteeni hotellin pyykkiin. Oli pakko, koska kasin itse pestyna ei olisi paikkaa kuivattaa, ja niista tulisi homeisen hajuisia kosteassa kylpyhuoneessa. Tanaan iltapaivalla huoneeni sangylle oli ilmestynyt kaksi valkoiseen paperiin kaarittya pakettia. Avasin hyvalta tuoksuvat paketit - toisessa pienet, toisessa isot vaatteet. Olivatpa ne kauniisti laskostettuina ja siististi pinottu pakettiin! Oli muuten eka kerta kun kokeilin hotellin pesupalvelua. Kivaa.Aloitin paivan analysoimalla yhta mediahorisonttiaineistoa (koehenkilo piirtaa 'kartan' informaationlahteistaan joita kayttaa kun haluaa oppia miten maanjaristykseen voi varautua). Tunnin tyoskenneltyano puhelin piippaa tekstiviestin 'Hei Eila, olemme kohta hotellilla'. Toinen puoli tutkimustiimiani ilmestyi ovelle. Yksi heista tuli moottoripyorallaan, kaksi pakettiautobussilla, angkotilla. He tulivat hakemaan minua minangkabau kulttuurimuseoon. Sellaiseen jossa on katto kuin puhvelin sarvet (ks. aiempi blogi). Olen oppinut etta katto symboloikin sarvia - nama minangit ovat voimakastahtoista kansaa, ja he kuulemma taistelivat jaavalaisia vastaan, ja voittivat, vaikka minangit oli pikkupuhveleita ja jaavalaiset isoja puhveleita.
Yllaoleva laptop on muistutus vuosi sitten olleesta maanjaristyksesta. On se vaan ihmeellista etta taalla henkilo kayttaa rikkinaista sylimikroa vuoden paivat, vaikka siina on tuollainen viiru keskella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti