SIttenkin Phnom Penh!

Tänään vakuutuin siitä että olen Kanbodzan. Heti aamusta yritin ottaa radioaseman leipeillä rouvasihmisistä valokuvia. Monet pyörittivät kielteisesti päätään, kunnes huomasin kulmalla seisovan harmaatukkaisen rouvan kampailevan hiuksiaan. Hän oli valmistautumassa kuvaan! Naiset eivät halua heitä kuvattavan koska haluavat näyttää kauniilta.

Sain yhden kuvan mutta päätin: opettelen sanomaan khmeriksi edes: Hyvää päivää. Olen Suomesta. Nimeni on Eila. Saisinko ottaa valokuvan? Viimeistä lausetta en osaa vielä mutta kolmella ensimmäisellä on heltinyt muutamia lähikuvia.

Liikenne. Olen Phnom Penhissä. Autoja, mopoja, ihmisiä ja joskus kotieläimiä pölyisessä liikenteessä. Ilma on harmaana hiekasta. Monet kaupungin teistä eivät ole asfaltoituja, ja hiekka pölisee. Joitakin teitä korjataan osittain, mikä taas synnyttää valtavat liikenneruuhkat, kuten näissä kuvissa.

Illalla perheradiotuottajien Som Channin ja Pharyn kanssa vierailimme turvakodissa. Turvakodin hoitajat kuuntelevat perheradiota koska se tukee heitä heidän kasvatustehtävässään. Turvakodissa 'Rescue' on noin 350 eri-ikäistä 0-18 -vuotiasta lasta ja nuorta. He ovat jostain syystä menettäneet vanhempansa. Nyt heillä on useita äitejä ja sisaruksia - yhdessä huoneessa yhtä kasvattajaa kohti on 10 lasta tai nuorta. Alimmassa kuvassa pojat tekevät läksyjä sänkyjensä vieressä. Sydämeni murtui.