Yogyakartassa olen osallistunut AMICin vuosittaiseen konferenssiin, AMIC tarkoittaa 'Aasian Media ja Informaatio' -yhteisö. AMIC on ollut minulle tärkeä lähde Aasiaan liittyvien mediatutkimusten löytämisessä. Tällä kertaa minut oli kutsuttu konferenssiin kertomaan kriisiviestinnän kehittämisestä Indonesiassa. Mutta opin hyvin paljon muiden osallistujien esityksistä.Opin paljon Intian yhteisöradioista. Nämä ovat siis paikallisradioita jotka toimivat yliopiston, kansalaisjärjestön tai uskonnollisen järjestön tai tietyn asuinalueen ihmisten ylläpitäminä. Kuka tahansa yksityinen voi Intiassa perustaa yhteisöradion. Tällä hetkellä Intiassa on 148 yhteisöradiota mutta määrän arvioidaan nousevaan 3000:een.
Yhteisöradio on helppo perustaa, mutta niiden vaikeutena on ollut paikallisten ihmisten tuottaman materiaalin saaminen. Vasta kun paikallisille annetaan koulutusta, ja tarpeeksi käytännöllistä sellaista, radiotoimintaan oikeasti saadaan paikallista sisältöä. Jos sisältöä ei saada, silloin koko yhteisoradion idea kuolee. Ideanahan on että paikallisten ihmisten ääni, heidän tarpeensa, huolensa ja mielipiteensä kuullaan ja niistä keskustellaan. Pohjois-Intiassa on huomattu että pari ensimmäistä vuotta on vaikeaa, mutta kolmen tai neljän toimintavuoden aikana hommat alkavat sujua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti